TOISILLA UUSIUTUU, TOISILLA EI

Tiistai 2.3.2021 klo 19.17


Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on luokitellut turpeen hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, mutta Suomi ei. Suomessa on noin 9 miljoonaa hehtaaria soita ja nämä muodostavat noin kolmanneksen maamme pinta-alasta. Turpeen käyttö on Suomessa kestävää, sillä uutta hiiltä sitovaa turvetta muodostuu vuositasolla enemmän kuin sitä käytetään. Soiden turve lisääntyykin meillä vuosittain kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin sitä nostetaan.

Vuosituhannen alussa EU esitti, että turve voidaan maakohtaisesti luokitella uusiutuvaksi energiaksi sen uusiutuvan kasvun osalta. Asiaa käsiteltiin eduskunnan suuressa valiokunnassa, jossa asiasta oli kuitenkin erimielisyyttä ja asiasta jouduttiin äänestämään. Äänien mentyä tasan 12-12, päätös jouduttiin ratkaisemaan arpomalla. Arpajaiset voitti Paavo Lipposen (sd) johtaman hallituksen kanta ja eduskunnan päätökseksi tuli, että turve on uusiutumatonta energiaa.
Tämän päätöksen johdosta, meillä Suomessa turpeen ilmastopäästöjä kohdellaan nyt samoin, kuin kivihiilen tai öljyn. Toisin on läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa, jossa turve luokitellaan viisaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Energiaturvetta käytetään lämpöä ja sähköä tuottavissa energialaitoksissa kotimaisena polttoaineena. Kasvuturvetta taas tarvitaan jatkuvasti enemmän tyydyttämään lähellä tuotetun ruuan kysyntää. Turve sitoo hyvin vettä ja on erinomainen kasvualusta ja käytön jälkeen se kelpaa sellaisenaan kierrätettäväksi maanparannusaineeksi. Eläinkuivikkeena turve on turvallinen sekä eläimille, että hoitajille. Jos energiaturpeen nostaminen vähenee tai loppuu kokonaan maassamme, niin se vaarantaa myös lukuisten kasvipuutarha- ja alkutuotantotilojen tulevaisuuden. Näin siksi, koska esimerkiksi kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus heikkenee oleellisesti, koska niiden nostaminen yksinään ei ole kannattavaa. Kasvuturve puolestaan on elinehto mm. kasvihuoneviljelijöille ja kuiviketurpeen saatavuus on iso ja oleellinen tekijä eläinten hyvinvointia ja terveyttä ajatellen.

Turvetuotannon lopettamisen seuraukset olisivat erittäin negatiiviset kansan- ja valtiontaloudelle, kauppataseelle, energian huoltovarmuudelle ja työllisyydelle. Energian kotimaisuusaste on jo nyt alhainen, vain 30 prosenttia. Turve on Suomelle myös huoltovarmuuskysymys. Siksi siitä tulee huolehtia nykyistä paremmin.

Olemme jo nyt tuontienergian varassa suuresti. Kriisitilanteessa ei olisi järkevää olla Venäjän armoilla. Venäjän, josta suurin osa energiastamme tulee ja joka kriisitilanteessa voi olla arvaamaton. Turvetta on lyhyellä tähtäimellä vaikea korvata muulla kuin kivihiilellä, öljyllä, maakaasulla tai hakkeella, jota joudutaan myös tuomaan Venäjältä. Eli hallituksella ei ole antaa mitään muuta turpeen tilalle tällä hetkellä, kuin pääasiassa fossiilisia vaihtoehtoja.

Vaikka turpeen polton päästöt savupiipun päästä mitattuna ovat pienemmät kuin puuta poltettaessa, niin puun poltto on kuitenkin sovittu päästöttömäksi ja uusiutuvaksi energiaksi. Eduskunnan arpajaiset ovatkin tulleet Suomelle kalliiksi. Toisin kuin Ruotsille, jossa turve luokiteltiin uusiutuvaksi energiaksi. Meidän tuleekin tehdä poliittinen päätös siitä, että turve luokitellaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi myös meillä. Tällöin turvetta voidaan käsitellä samoilla ehdoilla kuin puuta päästökertoimen osalta.


Kommentit

8.5.2021 11.54  Hei

Hyvä kirjoitus! Ruotsalaiset ovat meitä fiksumpia
Vasemmiston tulisi korvata Suomelle aiheuttamansa vahingot. Paavo Lipponen pääkonna.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini