OTETAANKO LISÄÄ VELKAA, SUOMALAISILLE?

Valtioneuvosto on julkaissut kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon, johon perussuomalaiset eivät ole sitoutuneet. Selonteossa linjataan Suomen toimintaa ja tavoitteita kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Yksittäisinä tavoitteina on sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus, ilmastokestävyys, sekä muut ympäristöteemat. Kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö.

Suomen kansainvälisen kehitysyhteistyön määräraha vuodelle 2021 on lähes 1,3 miljardia euroa. Vuonna 2020 Suomi suuntasi kehitysyhteistyörahoja eniten Somaliaan (25,3 milj. euroa). Toiseksi eniten rahoitusta sai Afganistan (24,5 milj. euroa) ja kolmanneksi eniten Myanmar (23,8 milj. euroa).

Kehityspoliittinen selonteko linjaa, että Suomen on tarkoitus saavuttaa vuonna 2030 tavoitteensa ja ohjata bruttokansantulosta 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön. Selonteossa on myös linjaus siitä, että Suomi käyttäisi mahdollisimman pian 0,2 prosenttia bruttokansantulosta kaikkein vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen. Kehitysyhteistyön määrärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, tarkoittaisi joka vuosi lähes puolen miljardin lisäystä valtion kuluihin ja vaatisi lisää velanottoa.

Selonteossa todetaan, että Suomen kehityspolitiikka tuottaa tuloksia ja Suomen kehityspolitiikan tavoitteiden edistymistä ja tuloksia mitataan, sekä seurataan ja analysoidaan systemaattisesti. Tästä kaikesta huolimatta, missään ei kerrota esimerkkejä konkreettisista tuloksista, eikä siitä, mitä konkreettista kohdemaissa on saavutettu. Missään ei arvostella kehitysmaiden korruptiota, diktaattoreita, huonoa hallintoa ja ihmisoikeusrikoksia.

Kahdenväliset kehitysyhteistyösuhteet ovat olleet vähenemään päin, vaikka ne palvelisivat parhaiten Suomen intressejä. Olisikin tärkeää luoda uusia kahdenvälisiä kehitysyhteistyösuhteita, eikä keskittyä jakamaan rahaa vain yleistukina YK:n, EU:n tai monenkeskisen kehitysyhteistyön kautta.

Kehitysmaiden suurimmat haasteet ovat väestönkasvu ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen. Tilastojen mukaan vain kolmannes köyhien maiden tytöistä saa yläkoulun päätökseen. Tärkeintä olisi siis turvata tyttöjen opiskelumahdollisuudet. Tutkimusten mukaan tyttöjen kouluttautuminen pienentää lapsilukuja ja vähentää parisuhdeväkivaltaa. Koulutusmahdollisuuksien lisäksi tyttöjen ja naisten aseman parantuminen kietoutuu vahvasti väestönkasvun hillitsemiseen. On myös tärkeää, että kohdevaltio esittää suunnitelman väestönkasvun saamiseksi kuriin.

Maailmanlaajuisesti väestönkasvu lisää luonnonvarojen kulutusta ja hiilipäästöjä. Nopea väestönkasvu tarkoittaa myös sitä, että ruoantuotantoa pitäisi pystyä kasvattamaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 60 prosentilla tulevien reilun kymmenen vuoden aikana.

Tästä kaikesta huolimatta, en kannata kehitysyhteistyön määrärahojen kasvattamista, koska se vaatisi lisää velanottoa ja suomalaisten verojen nostamista. Ensisijainen tavoite on lopettaa maahanmuuttopolitiikassa humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen. Näin voisimme pienemmällä summalla auttaa suurempaa osaa maailman hätää kärsivästä väestöstä, ja rahaa jäisi myös terveydenhuollon henkilöstön palkankorotuksiin.